16 elokuun

Vastakkainasettelusta ja kohtaamisesta

0  Kommenttia

"Pekka, sä olet idiootti ja sut pitäisi haastaa oikeuteen."

Nämä sanat kaikuivat eräässä keskustelussa, jossa ilmaisin kantani piikkipassin ihmisoikeudellisiin ongelmiin. Samaan hengenvetoon minulle myös kerrottiin se, miten huono ja piittaamaton ihminen olen. En kuulemma välitä muista.Nämä lausahdukset kuvaavat tämän maailmantilanteen HIENOINTA piirrettä.

Meille nimittäin tarjotaan kultalautasella elämämme mahdollisuus nähdä asioita ja kehittyä ihmisenä. Tuntuu kuin tämä tilanne olisi meille räätälöity henkinen retriitti, johon yksikään aiempi retriitti ei ole yltänyt. Mitä tässä retriitissä sitten tapahtuu, on meidän itsemme käsissä... ja jokainen ihminen käsittelee tämän asian eri tavalla.

Olen huomannut, että useilla henkisillä ihmisillä on tapana hypätä tilanteesta sivuun (tai tilanteen yläpuolelle) ja rakentaa oma rakkaudellinen kupla. Tähän kuplaan kuuluu paljon korulauseita rakkaudesta, ykseydestä, "viisdeestä" ja ajatuksia siitä, miten vähän tämä itseen vaikuttaa.

Tässä kuplassa on sitten mukava lillua ja kieltää se, mitä maailmassa on tapahtumassa. Saatetaan myös mainita se, miten itse on hypännyt jo ykseyteen ja kuinka dualistista tämä kaikki on. Alhaista.

Ollaan parempia.

Tässä kuplassa on sitten mukava lillua ja kieltää se, mitä maailmassa on tapahtumassa.

Toinen tapa on lähteä hyökkäyslinjalle. Hyökkäämisen ainoa tarkoitus on tietysti yrittää tuhota vihollisensa. Tässä tilanteessa ei edes yritetä ymmärtää vastapuolen sanomaa tai hätää.Eikä kysymyksille ole tilaa, koska oma totuus eli uskomukset löytyvät vielä tuhansienkin vuosien jälkeen kiveen kilkutettuna.

On kuitenkin vielä yksi tapa käsitellä asiaa.

Ja se on asioiden kohtaaminen.

Tämä on kaikista vaikein tie, koska tässä tulee silmiemme eteen kaikki se mitä on sisällämme – alitajuiset pelot, tarve hyökkäämiselle, viha, syyllistäminen, syyllisyys... Vaikeus piilee siinä, että tämä tie vaatii nöyryyttä, joka puolestaan tarvitsee keskeneräisyyden myöntämistä ja oivallusta siitä, miten me heijastamme maailmamme toiseen.

Monet henkiseksi ihmiseksi itsensä identifioineet ovat leimanneet minut vääräuskoiseksi. He näkevät, että jokainen kirjoittamani sana, lause ja kappale kumpuaa pelosta. He näkevät minun olevan paniikissa. He näkevät minun heittäytyneen pois henkiseltä polulta.Ja miten väärässä he ovatkaan!

Se asia mitä he eivät näe on se, että he heittävät omat käsittelemättömät asiansa päälleni.

He ovat luoneet oman maailmansa, mutta eivät näe tuota luomusta.

Tämä henkinen retriitti on opettanut minulle kultaakin arvokkaamman opin. Se kuuluu näin: "tämä maailma syntyi, kun itse synnyin."

Minä olen se, joka loi todellisuuteni. Se olin minä, joka loi isäni, äitini, puolisoni ja lapseni. Se olen minä, joka luo heidän puutteensa siinä missä luon heidän täydellisyytensäkin.

Luon kriisin tässä maailman tilanteessa.

Luon vastakkainasettelun.

Mitä jos loisinkin jotain muuta?

Tämä on minusta sitä todellista vastuunottamista. Ei se, että juoksen lääketieteen luomuksien perässä.

Me olemme itse vastuussa itse luomastamme maailmasta ja siitä todellisuudesta, jossa elämme. Ei kukaan muu.

Ja tämä vastuunottaminen vaatii kohtaamista. Kaiken sen kohtaamista, joka on sisällämme.

Vastuunottaminen vaatii kohtaamista. Kaiken sen kohtaamista, joka on sisällämme.

Kun kohtaamme kaikki möröt sisällämme, meille avautuu hyvin uudenlainen todellisuus. Siinä todellisuudessa ympärillämme voi tapahtua mitä tahansa, mutta sisäinen, ikuinen ja muuttumaton rauha pysyy meissä.

Koska olen ihminen, tämä rauha häiriintyy aika-ajoin, mutta tunnen koskettavani sitä jatkuvasti. Se on elämäni taustavire.

Kaiken tämän ymmärrettyäni olen alkanut nähdä huiman lahjan tässä maailmantilanteessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin passiivinen tai esim. antaisin meidän kehollisen itsemääräämisoikeuden valtion suurille ja mahtaville johtajille.

Sen sijaan viittaan tällä sanomallani maailman kohtaamiseen sen kaikessa raadollisuudessaan. Kun tämän teemme täysin, joka solullamme, jokaisella mielen sopukallamme, tulemme päätepisteeseen, jossa tämä maailma loppuu.

Maailman loppumisen jälkeen voimme edelleen jatkaa toimiamme maailmassa, mutta taustallamme vaaniva uhka on muuttunut rauhaksi.

Ja tätä ajan.

Kiitos.

Rauhaa sinulle,
Pekka

P.S. Jos koet sanoman tärkeäksi, saa jakaa ja levitä hyvää ympärillesi.


Aihepiirit


Kiinnostaisiko nämä myös?

Olenko piikkivastainen?

Olenko piikkivastainen?

Kohti diktatuuria?

Kohti diktatuuria?
Haluatko sanoa tästä jotain?

Your email address will not be published. Required fields are marked

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}

Ota yhteyttä

Nimi*
Sähköposti*
Viesti
0 of 350